Uudet tietokäytännöt

CORE-hankkeen toinen työpaketti kehittää ja testaa yhteistoiminnallisia tietokäytäntöjä osana ajankohtaisia ympäristöpoliittisia suunnittelu- ja päätöksentekotilanteita. Työpaketissa tarkastellaan, millä edellytyksillä vuorovaikutteisten prosessien avulla voidaan tuottaa tietoa, jonka eri toimijat kokevat olennaiseksi, luotettavaksi ja hyväksyttäväksi perustaksi päätöksenteolle.

Yhteistoiminnallisissa tietokäytännöissä tiedon käyttäjät ja tuottajat oppivat toisiltaan saman pöydän äärellä ja rakentavat tietopohjaa yhdessä. Tällaisia vuoropuheluun perustuvia käytäntöjä ovat erilaiset kansalaispaneeli- ja politiikkadialogiprosessit, yhteistoiminnallinen oppiminen ja yhteinen faktojen etsintä.

Yhteinen piirre tällaisille käytännöille on, että osapuolet sitoutuvat jakamaan osaamistaan ja käymään rakentavaa keskustelua siitä, miten käsiteltävä ongelma tulisi määritellä, mitä tietoa tulisi kerätä ja keitä asiantuntijoita kuulla, ja miten tuloksia tulisi vetää yhteen ja tulkita. Prosesseissa voidaan hyödyntää monentyyppistä tietoa, kuten tutkimustietoa ja paikallista ja kokemukseen perustuvaa, esimerkiksi kansalaishavainnoinnilla hankittavaa tietoa.

Vuoropuheluun perustuvia tietokäytäntöjä tarvitaan, koska monimutkaisissa ja vaikeasti hallittavissa ongelmissa kuten ympäristökysymyksissä myös kysymykset tiedosta ovat mutkikkaita, eikä kukaan pysty ratkaisemaan niitä yksin. Tieto on usein sirpaloitunutta, ristiriitaista ja kiistanalaistakin. Viimeaikainen esimerkki tällaisista ongelmista on kysymys Suomen metsien hiilinielusta ja siitä, voidaanko biotalouden avulla hillitä ilmaston lämpenemistä vai lisääkö tehostettu puuntuotanto ja korjuu kokonaiskasvihuonekaasupäästöjä. Vastaavasti paikallistoimijoiden kokemusperäinen tieto saattaa poiketa tutkimuslaitosten tuottamasta tiedosta kuten kalastuskiistoissa tai tuulivoimaloiden sijoitushankkeissa on todettu.

Ongelmien moniulotteisuus ja niihin liittyvä tiedolliset kiistat ovat osaltaan syynä siihen, että ihmiset eivät enää pysty seuraamaan yhteiskunnallista keskustelua ja osallistumaan siihen; on helpompaa joko vetäytyä erillisiin sosiaalisiin todellisuuksiin, kupliin, tai seurata populisteja, jotka tarjoavat yksinkertaisia selityksiä ja ratkaisumalleja.

Ensimmäisessä vaiheessa kootaan tietoa lupaavista tietokäytännöistä ja selvitetään tarpeita tiedon tuottamisen ja käytön kehittämiselle erityisesti valittujen tapausten kannalta. Tältä pohjalta räätälöidään tietokäytäntöjä kokeiltavaksi seuraavassa vaiheessa.

Toisessa vaiheessa edellä muotoiltuja tietokäytäntöjä kokeillaan valituissa tapauksissa ja arvioidaan niiden toimivuutta.

Kolmannessa vaiheessa muodostetaan suosituksia yhteistoiminnallisen hallinnan tietokäytännöiksi erityyppisissä suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseissa, julkaistaan koeteltujen tietokäytäntöjen esittelyt ja kootaan tulokset tieteellisiin julkaisuihin.  

Työpaketin vetäjänä toimii erikoistutkija Heli Saarikoski Suomen ympäristökeskuksesta.