Kansalaisraati soiden käytön linjauksista Etelä-Pohjanmaalla

CORE kokeili Etelä-Pohjanmaan liiton kanssa kansalaisraadin toimivuutta osana soihin keskittyvän vaihemaakuntakaavaehdotuksen kuulemisprosessia syyskuussa 2018. Soiden käytön linjaukset ovat aihepiiri, joka puhuttaa maakunnan asukkaita ja herättää myös vastakkainasetteluita: Kuinka paljon soita tulisi suojella ja varata turvetuotantoon, ja missä sijaitsevat eri toimintojen kannalta parhaat alueet?

Lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa käyty keskustelu on ollut hyvin kärjekästä eikä ylilyönneiltä ole aina vältytty. Kokeilun tavoitteena oli selvittää, missä määrin kansalaisraatiprosessi voi tukea tasapuolista ja asiapohjaista keskustelua kiistanalaisesta kysymyksestä ja luoda yhteistä ymmärrystä eri tavoin ajattelevien ihmisten välillä.

Raadin toteutus

Etelä-Pohjanmaan raati poikkesi perinteisestä kansalaisraadista siten, että demografisen edustavuuden sijaan mukaan haluttiin kansalaisia, jotka edustivat tasapuolisesti erilaisia näkökantoja ja painotuksia soiden käyttöön. Rekrytointikyselyyn vastasi 37 maakunnan asukasta, joista raatiin kutsuttiin 15 eri-ikäistä ja eri ammattiryhmissä toimivaa jäsentä eri puolilta maakuntaa. Naisia oli viidestätoista raatilaisesta ainoastaan viisi; turvemaiden käyttö kiinnosti ilmoittautumisten perusteella selvästi enemmän miehiä kuin naisia.

Raati kokoontui kolme kertaa peräkkäisinä viikkoina 2,5 tunnin tapaamiseen työajan jälkeen Seinäjoen pääkirjastossa. Raadin toimeksiantona oli ottaa kantaa vaihemaakuntakaavaehdotuksen lähtökohtiin ja tavoitteisiin ja laatia mahdollinen yhteinen kannanotto kirjattavaksi kaavaselostuksen. Keskustelua avusti ammattimainen fasilitaattori, jonka tehtävänä oli vastata sitä, että kaikki näkökulmat tulivat esille ja että keskustelua käytiin rakentavassa hengessä.

Mukana oli lisäksi maakunnan liiton suunnittelujohtaja sekä kaavan laatimisesta vastaava ympäristösuunnittelija, joka esitteli kaavan perusperiaatteet ja vastasi raatilaisten kaavaa koskeviin kysymyksiin. CORE-hankkeen tutkija toimi fasilitaattorin apuna ja vastasi kokousten välillä tehdyistä yhteenvedoista, lisäselvityksistä ja kannanoton kirjaamisesta.

Kuva 1. Raadin jäsenet yhteiskuvassa. Kuva Annika Pollari, Etelä-Pohjanmaan liitto

Raatiprosessin kulku

Prosessi oli rakennettu siten, että ensimmäisessä kokouksessa raadin jäsenet tunnistivat tietotarpeita kaavaan liittyen, ja näitä käytiin keskustellen läpi maakunnan liiton edustajien kanssa. Koska aikaa oli rajallisesti, tutkija koosti avoimista tiedollisista kysymyksistä muutaman sivun tietopaketin, joka lähetettiin raatilaisille ennen toista kokousta. Raatilaisilta saadun palautteen mukaan kooste oli huomattavasti helpommin lähestyttävissä kuin yli 70 sivun mittainen kaavaselostus ja sen monisatasivuiset taustaraportit.

Toisessa kokouksessa käynnistettiin keskustelu soiden käytön tavoitteiden yhteensovittamisesta kahdessa ryhmässä siten, että ensin samanmieliset raadin jäsenet saivat ”ajatella ääneen” ja pohtia asiaa suhteellisen hyväksyvässä ilmapiirissä. Sitten ryhmiä sekoitettiin niin, että eri näkökulmia edustavat tahot joutuivat perustelemaan kantojaan toisilleen. Tämä vaihe tuotti muutamia oivalluksia kuten sen, että mikäli turpeen käyttöä ajetaan alas lämpövoimaloissa, sitä pitää korvata metsäbioenergialla, jonka työllistämisvaikutukset ovat samaa luokkaa maakunnallisesti kuin turvetuotannon.

Ryhmäkeskustelujen yhteenveto lähetettiin raatilaisille ennen viimeistä kokousta. Tässä työstettiin muistion pohjalta yhteistä kannanottoa, ensin pienryhmissä ja sitten yhdessä siten, että tutkija muokkasi valkokankaalle heijastettua tekstiä raadin ehdotusten mukaisesti. Tiukasta aikataulusta huolimatta tekstistä saatiin sellainen, että lopun ”liikennevaloäänestyksessä” neljätoista raatilaista nosti vihreän kortin sen merkiksi, että kannanotto on hyväksyttävissä. Keltaisen kortin nostaja perusteli kantaansa sillä, että kannanottoon kirjatut asiat ovat sinänsä hyviä, mutta niiden osalta pitää edetä markkinaehtoisesti.

Myönteistä palautetta raatilaisilta

Raatilaisilta saatu palaute oli pääsääntöisesti myönteistä (Taulukko 1). Kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että heidän näkemyksiään kuunneltiin pienryhmäkeskusteluiden aikana. Yhtä lukuun ottamatta kaikki kokivat saaneensa äänensä kuuluville myös yleiskeskusteluissa. Valtaosa oli sitä mieltä, että keskustelut käytiin hyvässä hengessä. Keskustelun sävyssä tapahtuikin merkittävä muutos prosessin kuluessa. Ensimmäisessä kokouksessa kuului vielä heittoja ja välihuuteluita, joiden tavoitteena oli viedä pohjaa pois asia-argumenteilta.

Viimeisessä kokouksessa sekä ryhmä- ja yleiskeskusteluiden sävy oli ystävällinen ja rakentava: ”Ymmärrän että tämä asia on sinulle tärkeä, koska luontoakin pitää suojella/työpaikat ovat tärkeitä, mutta voidaanko ajatella että …”.

Raati toimi myös oppimisprosessina. Enemmistö oli sitä mieltä, että heidän tietämyksensä soiden käytön vaikutuksista ja ymmärryksensä eri ihmisten näkökulmista on lisääntynyt. Keskustelut olivat myös auttaneet useimpia pohtimaan omia arvostuksiaan. Negatiivista palautetta tuli tasapuolisuudesta: yksi vastaaja koki, että luonnonsuojelunäkökulma jäi liikaa taka-alalle, yksi taas katsoi, että juuri luonnonsuojelunäkökulma oli tullut liikaa esille raatia koskevassa uutisoinnissa kesken prosessia.

Raadin jäsenet olivat hyvin sitoutuneita prosessiin ja osallistuivat kaikkiin tilaisuuksiin yhtä sairastumistapausta lukuun ottamatta. Noin puolet raatilaisista katsoi, että raadin kesto oli aivan liian lyhyt asian monimutkaisuuteen nähden. Sopivaksi pituudeksi ehdotettiin neljä tai viisi kokoontumiskertaa toteutuneen kolmen sijaan.

Myönteistä palautetta maakunnan liitolta

Myös Etelä-Pohjanmaan liitto oli hyvin tyytyväinen raatiprosessiin. Suunnittelujohtaja kiitteli raatia erityisesti siitä, että keskustelu oli rakentavaa ja raati otti kantaa kaavan sisällön kannalta olennaisiin kysymyksiin asiapohjalta. Kaavoittajan näkökulmasta kansalaispalautteen ongelmana on usein, että palaute liittyy joko hyvin pieniin yksityiskohtiin tai asioihin, joihin kaavan avulla ei voida vaikuttaa.

Myös kaavan laatimisesta vastaava ympäristösuunnittelija koki keskustelun hyödyllisesti ja totesi, että raadin esittämät kysymykset auttoivat täsmentämään kaavaselostuksen tekstiä joiltain osin. Julkisissa kuulemistilaisuuksissa esitettyjä väitteitä ei yleensä ole mahdollista kommentoida kuin hyvin pintapuolisesti kun taas raatiprosessi mahdollisti sen, että kaikilla oli yhteinen ymmärrys kaavan pääperiaatteista.

Raadin puolueettomuus vaakalaudalla

Kriittisemmät hetket raatiprosessissa koettiin toisen ja kolmannen kokouksen välillä, jolloin paikalliset tiedotusvälineet kiinnostuivat raadista ja julkaisivat uutisia, joihin haastateltiin muutamaa raatilaista ja kysyttiin näiden kantaa myös turvemaiden käyttöön, ei pelkästään raatiprosessiin, kuten tiedotusvälineitä oli ohjeistettu. Osa raatilaisista koki tämän uutisoinnin puolueelliseksi. Tilanne ratkaistiin sillä, että Etelä-Pohjanmaan liiton edustaja haastatteli prosessin lopussa lehdistötiedotetta varten useaa raatilaista, myös henkilöä joka oli nostanut aiemman uutisoinnin esille.

Oppina oli, että raadin kanssa pitää laatia yhteinen tiedotusstrategia heti prosessin alussa, ja tästä täytyy pitää kiinni tiedotusvälineiden luomasta paineesta huolimatta.

Kuva 2. Raatilaiset vaihtavat ajatuksia. Kuva Annika Pollari, Etelä-Pohjanmaan liitto

Raadin lopputulos

Raati ei tuottanut yhtä yhteistä näkemystä soiden käytön linjauksista Etelä-Pohjanmaalla. Lopullisessa kannanotossa oli useita kirjauksia eriävistä näkemyksistä. Esimerkiksi turvetuotantotavoitteiden osalta todettiin, että ”Osa raatilaisista oli tyytyväisiä siihen, että kaavaehdotuksessa osoitetaan 14 000 hehtaaria turvetuotantoon soveltuvia alueita. Osa katsoi, että näin suuri määrä ei ole linjassa ilmastotavoitteiden saavuttamisen kanssa.”

Ensimmäisessä kokouksessa esitettyihin kannanottoihin verrattuna yhteistä pohjaa löytyi kuitenkin yllättävän paljon. Osa raatilaisista suhtautui soiden suojeluun lähtökohtaisesti kriittisesti, mutta loppujen lopuksi kaikki hyväksyivät kaavan lähtökohdan, jonka mukaan monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät suot jätetään turvetuotannon ulkopuolelle.  Tämä kanta kiteytyi yhden raatilaisen tokaisussa: ”Eihän siinä ole mitään mieltä, että mennään nostamaan turvetta niiltä tärkeimmiltä alueilta, kun muutakin suota riittää.”

Kaikki olivat samaa mieltä myös siitä, että tulevaisuuden energiaratkaisut eivät voi perustua fossiilisiin polttoaineisiin samoin kuin siitä, että turvetta tarvitaan siirtymäkaudella lämpövoimalaitoksien energianlähteenä biopolttoaineiden rinnalla. Jälkimmäisen osalta yksimielisyys olisi tosin varmasti rakoillut, mikäli olisi ehditty keskustelemaan siirtymäkauden pituudesta.

Kansalaisraatien hyödyntäminen jatkossa

Raadista saadut kokemukset viittaavat siihen, että kansalaiset ovat valmiita käyttämään aikaa perehtyäkseen tärkeiksi katsomiinsa asioihin ja aidosti pohtimaan monimutkaisia kysymyksiä rakentavassa hengessä. Mediassa ja ”some-kuplissa” keskustelulla on taipumus kärjistyä, kun taas kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa on helpompaa ymmärtää, miksi jotkin asiat ovat toisille tärkeitä ja miten olisi mahdollista löytää ratkaisuja, joiden kanssa kaikki voisivat elää.

Maakunnan liitto katsoi, että raatiprosessi oli myönteinen kokemus, ja menetelmää olisi mahdollista hyödyntää maakuntakaavoituksessa myös jatkossa. Myös kaikki raadin jäsenet olisivat valmiita osallistumaan kansalaisraateihin vastaisuudessa.

Kokemusten pohjalta soiden käytön kaltaiset monimutkaiset kysymykset edellyttäisivät pitkäkestoisempaa raatiprosessia. Toisaalta osallistumisinnokkuus olisi voinut laskea, mikäli raatiprosessi olisi merkittävästi venynyt. Hyvä kompromissi voisi olla joko kolme kolmen tunnin mittaista raatisessiota, tai neljä kahden ja puolen tunnin tapaamista siten, että välissä voisi olla viikko tai kaksi. Pitkäkestoisempi raati mahdollistaisi myös perusteellisemman kirjalliseen materiaaliin perehtymisen.

Raadin vaikuttavuudesta ei ole vielä tietoa. Maakuntahallitus tekee lopullisen kaavapäätöksen vuoden 2018 lopulla. Kokeiluhankkeen tavoitteena ei kuitenkaan ollut tutkia kansalaisraadin roolia päätöksenteossa vaan paneutua siihen, missä määrin kansalaiset sitoutuvat raatiprosessiin ja ovat valmiita puntaroimaan erilaisia näkökantoja ja argumentteja, joka saattavat sotia omia lähtöoletuksia vastaan. Kokemusten mukaan vastaus molempiin kysymyksiin on ”hyvin”.

Heli Saarikoski

Kirjoittaja työskentelee Suomen ympäristökeskuksessa ja johtaa CORE-hankkeen osiota uusista tietokäytännöistä.

Katso myös raatia koskevat uutiset Kokeilut-sivullamme.