Yhteinen tiedon tuotanto kaventaa kuilua tiedon ja päätöksenteon välillä
Uudet tietokäytännöt tuovat tiedon käyttäjät ja tuottajat saman pöydän ääreen oppimaan toisiltaan ja rakentamaan yhteistä tietopohjaa.
Yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi on tarjolla alati kasvava määrä tutkimustietoa, selvityksiä ja asiantuntijoiden tekemiä perusteltuja kannanottoja. Tästä huolimatta—tai ehkä juuri sen takia—tietopohjainen päätöksenteko on osoittautunut ongelmalliseksi. Päätöksentekijöiden, suunnittelijoiden ja kansalaisten näkökulmasta moninaisten ja joskus ristiriitaisten tutkimustulosten tulkitseminen ja soveltaminen käytännön ongelmiin on usein vaikeaa. Tutkijat ja asiantuntijat taas kokevat, että tieteellistä tietoa ei hyödynnetä riittävästi ja tuloksia tulkitaan väärin tai jopa tarkoitushakuisesti.
Yhteiskunnallisesti kiistainalaisissa kysymyksissä on myös tyypillistä, että konfliktin osapuolet haastavat toistensa tiedolliset väittämät ja marssittavat omat asiantuntijansa kumoamaan vastapuolen ”faktat”. Viimeaikainen esimerkki on biotalouden laajentaminen , jota on sekä puolustettu että vastustettu ilmastovaikutuksiin vedoten. Vastaavasti paikallistoimijoiden kokemusperäinen tieto saattaa poiketa tutkimustiedosta, kuten kalastuskiistoissa tai tuulivoimaloiden sijoitushankkeissa on todettu.
Ongelmien moniulotteisuus ja niihin liittyvä tiedolliset kiistat ovat osaltaan syynä siihen, että ihmiset eivät pysty seuraamaan yhteiskunnallista keskustelua ja osallistumaan siihen; on helpompaa joko vetäytyä erillisiin sosiaalisiin todellisuuksiin, kupliin, tai seurata niitä, jotka tarjoavat yksinkertaisia selityksiä ja ratkaisumalleja.
Tiedon ja päätöksenteon välisen kuilun kaventamiseksi tarvitaan uudenlaisia tietokäytäntöjä, jotka tuovat tiedon käyttäjät ja tuottajat saman pöydän ääreen oppimaan toisiltaan ja rakentamaan yhteistä tietopohjaa.
Lupaava malli vuoropuheluun perustuvista lähestymistavoista on yhteistoiminnallinen tiedontuotanto—englanninkielisessä kirjallisuudessa joint fact finding—jossa tiedollisen kiistan eri osapuolet sitoutuvat jakamaan osaamistaan ja käymään rakentavaa keskustelua siitä, miten käsiteltävä ongelma tulisi määritellä, mitä tietoa tulisi kerätä ja miten tuloksia tulisi tulkita.
Näin kirjoittavat Heli Saarikoski ja Lasse Peltonen blogissaan Sitran #tietohaaste-sarjassa. Blogista selviää mm. millaisia rohkaisevia kokemuksia yhteistoiminnallisesta tiedontuotanosta on saatu. Lue koko teksti täältä!
Kommentoi
Haluatko liittyä keskusteluun?Ole hyvä ja osallistu!