Kiperät ongelmat edellyttävät kansalaisten osallistumista päätöksentekoon

Kansalaisten osallistumista päätöksentekoon tarvitaan, kun ratkottavana on kiperiä ongelmia, joihin ei ole yksiselitteisiä vastauksia, mutta paljon näkökulmia. Osallistuminen onnistuu, kun tavoitteet ovat kirkkaat, prosessi on hyvin suunniteltu ja resursoitu ja kun mukana on neutraali rajapintatoimija.  

Joulukuun kolmantena päivänä Suomen silloinen pääministeri Antti Rinne ilmoitti erostaan. Demokratian kriisi huusi ratkaisuja ja niitä saatiin vielä samana päivänä: Strategisen tutkimuksen hankkeet CORE, BIBU, PALO ja ALL-YOUTH olivat kutsuneet paikalle yli 60 innokasta demokratian parissa toimivaa tutkijaa ja käytännön toimijaa keskustelemaan demokratian tilasta ja sen korjaamisesta demokratiakorjaamoon.

Demokratiakorjaamossa kuultiin, mitä tutkimushankkeet tekevät, ja jaettiin kokemuksia demokratikokeiluista demokratiatorilla. Minipaneeleissa haettiin ratkaisuja siihen, miten kansalaisten ääni saataisiin kuulumaan päätöksenteossa parhaiten.

Kansalaisten osallistuminen osaksi lainvalmistelun rakenteita

Kansalaisten osallistumisesta päätöksentekoon ja lainvalmisteluun puhutaan paljon. Kiinnostuksesta huolimatta kansalaisten mukaan ottaminen ei ole vielä viranhaltijoiden arkipäivää.

– Tarvitsemme lisää keskustelua siitä, miksi osallistamista ylipäätään tehdään, mikä on sen päämäärä ja mitä kaikkea sillä voidaan saada aikaan, esitti Sini Lahdenperä liikenne- ja viestintäministeriöstä.

Vaikka kuuleminen on osa säädösvalmistelua, se ei ole riittävän perusteellista. Kansalaisten mukaan ottamisesta pitäisi tehdä konkreettinen lainvalmistelun työväline ja tuoda se osaksi lainvalmistelun rakenteita.

Viisaus löytyy näkemysten yhdistämisestä

Kansalaiset tuovat mukanaan päätöksentekoon moninaiset mielipiteet ja intressit.

Tulevaisuudessa moninaisia näkemyksiä tarvitaan, sillä päätöksenteon kohteena olevat asiat ovat yhä kiperämpiä eikä niihin ole yksiselitteisiä vastauksia.

Esimerkiksi energiamurros ja siirtyminen pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä on valtava muutos, johon liittyy monimutkaisia kysymyksiä maankäytön ja luonnonvarojen tulevaisuudesta. Moni on samaa mieltä siitä, että kyseessä on akuutti ongelma, mutta harva on yksimielinen keinoista, joilla vähähiiliseen tulevaisuuteen päästään.

– Luonnonvarakiistat vaativat pitkää ja perusteellista erilaisten toimijoiden kuulemista ja kantojen huomioon ottamista. Tarvitsemme yhä enemmän menettelytapoja ja toimijoita, joiden avulla voidaan sovitella erilaisia luonnonvarakiistoja, korosti Eero Yrjö-Koskinen Keskuskauppakamarista.

Viisaus ja ratkaisut kiperiin ongelmiin syntyvät näkemysten yhdistämisestä, ei yksimielisyydestä.

Osallistumisen vinoumia voi välttää

Kansalaisten osallistumisen ongelma on usein se, miten saadaan vähemmän osallistuvat ja syrjään jäävät osallistumaan.

Helsingin kaupungin osallistuvan budjetoinnin OmaStadi -hankkeessa osallistumisen vinoumia on pyritty ehkäisemään tietoisesti. Esimerkiksi nuorille on kohdistettu erityisiä toimenpiteitä ja heidät on saatu hyvin mukaan.

– Ensimmäisellä kierroksella onnistuttiin nuorten koululaisten äänteen kuulemisessa. 34 prosenttia ikäluokasta äänesti OmaStadissa, ja nuorten tekemiä suunnitelmia meni äänestyksessä läpi, kertoo Kirsi Verkka Helsingin kaupungilta.

OmaStadi osoitti myös, että ihmiset eivät aina aja vain asioita, joista on heille henkilökohtaista hyötyä. OmaStadissa esimerkiksi ikäihmiset halusivat äänestää nuoria hyödyttäviä hankkeita.

Kansalaisten osallistumishalukkuuteen vaikuttaa se, minkälaisia aiempia kokemuksia aiheesta on ollut. Hyvät kokemukset kannustavat osallistumaan ja huonot kokemukset ohjaavat ohittamaan kutsut jatkossa. Paras tulos saadaan, kun keskustelua ja tietoa osallistumisen mahdollisuuksista lisätään aktiivisesti.

Kun kaikkia intressiryhmiä ei saada mukaan osallistumaan ja osa edustaa hyvin kapeaa agendaa, tarvitaan myös taitoa fasilitoida tilanteita. Erityisen tärkeää on puhua kielellä, jota kaikki ymmärtävät, ja tulkita käsittelyn kohteena olevaa tietoa yleistajuisesti.

– On myös virkamiesten tehtävä edustaa hiljaisten ääntä, Heikki Saarento Varsinais-Suomen liitosta muistutti.

Neutraali rajapintatoimija parantaa osallistumisen laatua

Mitä pienemmästä yksiköstä kuten naapurostosta tai alueesta on kyse, sitä enemmän nousee esiin voimia tai suhteita, jotka vaikuttavat päätöksenteon kohteena olevien kysymysten käsittelyyn. Tällöin se, kuka osallistavan prosessin järjestää, nousee hyvin tärkeäksi asiaksi.

Moninaisten äänien ja intressien viidakossa vaeltamiseen on hyvä ottaa mukaan neutraali rajapintatoimija, joka ohjaa prosessia.

Turun yliopiston ja Åbo Akademin tutkijat kokeilivat helmikuussa 2019 Mustasaaressa kansalaisraatia ennen neuvoa-antavaa kuntaliitoskansanäänestystä.

– Mustasaaren kansalaisraadin järjestäjänä ei olisi voinut olla kunta, kaupunki tai edes Vaasan yliopisto. Neutraali rajapintatoimija, joka ei ollut itse mukana, toi oikeutuksen prosessille, kertoi Mikko Leino Turun yliopistosta.

Mone kiperät ongelmat vaativat aikaa ja keskustelua, jossa kyetään näkemään asiat monista ja uusista näkökulmista. Tutkijoiden mukanaolo voi tuoda parempaa keskustelua ja parempia osallistumisen prosesseja.

Iina Koskinen, Demos Helsinki. 

Kirjoittaja toimii vuorovaikutuksesta vastaavana vetäjänä BIBU – Kansalaisuuden kuilut ja kuplat -tutkimushankkeessa.

Blogi on julkaistu ensin BIBU-hankkeen sivulla.