Collaborative Public Manager -koulutus antaa viranhaltijoille uusia välineitä yhteistoimintaan

Mutkikkaiden yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen vaatii erityistä yhteistoimintaosaamista, jota Suomessa ei juurikaan ole ollut. Nyt monialainen viranhaltijajoukko on aloittanut Suomen ensimmäisen Collaborative Public Manager* -koulutuksen ja on viemässä yhteistoiminnallisen hallinnan oppeja eteenpäin organisaatioissaan.

Koulutuksen ensimmäinen lähijakso lokakuussa 2018 toi osallistujiksi valikoituneet 25 viranhaltijaa yhteen Helsingissä kulttuuri- ja kokouskeskus Sofiassa. He edustivat eri aluetasoja ja sektoreita, muun muassa maankäytön ja liikenteen suunnittelua, ympäristötoimea, metsäsektoria ja osallisuustyötä. Kouluttajina toimivat Stephen Greenwood ja Turner Odell, kaksi pitkän linjan yhteistoimintaosaajaa Portland State Universityn  National Policy Consensus Centeristä. Osallistujille ilmaisen koulutuksen rahoittaa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvosto (STN) osana CORE-hanketta.

Koulutuksen tavoitteena on antaa osallistujille valmiuksia tehdä monitoimijaista yhteistyötä sekä suunnitella ja vetää erilaisten tavoitteiden yhteensovittamiseen tähtääviä prosesseja. Taustalla on yhteistoiminnallisen hallinnan malli, jota on menestyksellä sovellettu Oregonin osavaltiossa 1990-luvulta lähtien. Koulutus on samalla alku laajenevan yhteistoiminnallisen hallinnan osaajayhteisön rakentamiseen Suomessa.

Koulutuksen aluksi osallistujat kertoivat etukäteen miettimistään itselleen läheisistä tapauksista, joissa yhteistoiminnallisemmille toimintatavoille on tai olisi ollut tarvetta. Kouluttajat esittelivät kaksi tapausesimerkkiä kompleksisen ongelman ratkaisemisesta yhteistoiminnallisesti. Columbia-joen alajuoksulla saatiin ratkaistua kysymys eroosiovaurioiden korjaamisesta, ja Länsi-USA:ssa sovitettua ristiriitaiset intressit yhteen marunakanan suojelussa.

Seuraavaksi syvennyttiin yhteistoiminnallisen hallinnan periaatteisiin ja prosessin vaiheisiin näitä tapauksiin peilaten. Näiden ohella kolmas opiskeltava teema oli henkilökohtaiset yhteistoimintataidot. Oppimisen apuna toimivat työkirjat, joiden avulla kurssilaiset sovelsivat kouluttajien kertomia asioita omiin tapauksiinsa ja omaan toimintaansa.

”Osuu kyllä juuri siihen tarpeeseen, jota ainakin meillä tunnistan. Työmme pitäisi olla nimenomaan ongelmien ratkaisua yhteistyössä muitten kanssa, ja siinä tällaisia yhteistyötaitoja tarvitaan”, toteaa Matti Hovi Metsähallituksesta. ”Meillä on muun muassa suojelualueiden hoidon ja käytön suunnitteluprosessi, joka on sinänsä osallistava, sellaista perinteistä osapuolten kuulemista. Mutta täällä koulutuksessa puhutut menetelmät menevät paljon pidemmälle.”

Yksi yhteistoimintaosaamisen perusasia onkin kyky arvioida, milloin yhteistoiminnallisia menetelmiä kannattaa ottaa käyttöön. ”Kun ratkaistavia asioita tulee eteen, pitäisi hetki ensin analysoida, että onko tämä nyt yhteistyössä ratkaistava ja prosessin käynnistämistä vaativa asia, vai tehdäänkö mieluummin itse nopea päätös.”, Matti Hovi jatkaa. ”Vastaan tulee tilanteita, joissa on eri osapuolia ja heillä eri intressejä ja niitä pitäisi jotenkin saada sovitettua yhteen. Tässä sai työkaluja jo näiden tilanteiden tunnistamiseen”, toteaa Jenni Kuja-Aro Helsingin kaupungin ympäristöpalveluista.

Tytti Viinikainen Liikennevirastosta koki koulutuksen antavan hyödyllisiä välineitä oman osastonsa viranhaltijoiden toimintaan. ” Oli hyvä että tänään käsitelty työkalupaketti ei ollut luonteeltaan tekninen, kuten vaikkapa että ”järjestä 5-6 hengen ryhmiä kello 18”, vaan enemmän vuorovaikutuksen perusteisiin keskittyvä: että hyväksy ristiriidat, ja kuuntele enemmän – juuri tällaisia työkaluja viranhaltijamme erilaisissa prosesseissa tarvitsevat.”

Stephen Greenwood oli vaikuttunut osallistujien moninaisuudesta. ”En olisi ajatellut, että he tulevat näin monenlaisista organisaatioista ja eri puolilta maata. Tässä on itse asiassa mahdollisuuksia vaikuttaa hyvin moniin puoliin suomalaisessa yhteiskunnassa”.

”On ollut opettavaista huomata, miten osallistujia askarruttavat asiat ovat juuri samoja joiden kanssa olemme USA:ssa tekemisissä”, Greenwood toteaa. ”Miten saada ihmiset yhteistyöhön kun he eivät ole halukkaita. Miten edetä silloin kun sinua ei koeta neutraaliksi mutta olet ainoa, joka todella haluaa toimia koollekutsujana. Miten toteuttaa prosessi, kun osapuolet eivät luota toisiinsa. Kaikki asiat, joita ihmiset alkukeskustelussa nostivat esiin”. Kontekstit kuitenkin eroavat toisistaan. “On kiinnostava nähdä, miten samat asiat saattavat Suomen aika erilaisessa kontekstissa saada kuitenkin erilaisen vivahteen ”, pohtii Odell.

Parhaimmillaan koulutus saa Suomessa alulle yhteistoimintaosaamisen kulttuurin, johon kuuluu myös yhteinen kieli. ”Että esimerkiksi voit kysyä kollegaa mietityttävästä tilanteesta, että mitkä olivat osapuolten intressit verrattuna julkilausuttuihin vaatimuksiin”, Greenwood kuvaa. Hän toivoo, että koulutuksen päätyttyä osallistujat pystyvät pitämään yhteyttä ja käyttämään toisiaan vertaistukena uusia toimintatapoja hyödyntäessään. ”Toivottavasti tukea myös todella löytyy”.

Koulutus kestää toukokuuhun 2019 asti. Suomalaisen yhteistoiminnan osaajayhteisön kehittäminen jatkuu muun muassa yhteydenpitoalustan perustamisella ja koulutuksen antia välittävien tilaisuuksien avulla. Marraskuussa 2019 koulutuksen oppeihin voi tutustua avoimessa suomenkielisessä COREvents-työpajassa. Tervetuloa mukaan!

*Mitä Collaborative Public Manager olisi suomeksi? Katso ehdotuksia täältä ja tule mukaan keskusteluun! Esimerkkejä yhteistoiminnallisten käytäntöjen soveltamisesta voi lukea Tapaustarinoita yhteistoiminnallisesta hallinnasta -kirjoitussarjasta.

Kuvat: Opri-Ilmatar Orenius