Kansalaisyhteiskunta voisi palvella ongelmanratkaisua paljon nykyistä paremmin
Vaikka järvet ja joet Suomessa ovat yleisesti ottaen puhtaita, on silti monia vesistöalueita, joissa vesien likaantuminen haittaa asukkaiden elämää. Useilla alueilla käydään julkista keskustelua vesien tilasta. Pohjoisessa Keski-Suomessa virtaava Saarijärven reitti, joka on Kymijoen vesistön latvavesiä, on ollut yksi kiistelyn kohde.
Teimme aiemmassa tutkimuksessamme kansalaiskyselyn Saarijärven reitin kuntien vakituisilta ja vapaa-ajanasukkailta (ks. Möttönen ym. 2016). Vesien pilaantuminen osuu kipeästi luonnosta nauttivien ihmisten elämään. Luonnonvettä ei monin paikoin voi käyttää pesu‐ ja löylyvetenä. Uidessa mutaa tarttuu iholle. Kalastusvälineet limoittuvat. Viihtyminen mökeillä on vähentynyt ja mökkien sekä rantatonttien hintojen pelätään laskeneen. Vesien huonontuminen on maaseudulla yhteisöllinen kokemus.
Vesien tilan arvioinnissa puutteena on ollut se, ettei ihmisten havainnoista ja kokemuksista juuri ole tutkittua tietoa. Kansalaisten kuuleminen kaavoitus- ja lupaprosesseissa ei ole johtanut kansalaisten tiedon hyödyntämiseen lainkaan niin tehokkaasti kuin olisi mahdollista.
Vesien tilan heikkeneminen on herättänyt sekä kansalaiset että viranomaiset. Vesiä pilaavien päästöjen ympärille on syntynyt organisoitunutta kansalaistoimintaa – Keski-Suomessa hyvänä esimerkkinä Pelastetaan Reittivedet ry. Vuosikymmenen alkuvuosina perustettu yhdistys on toiminnallaan saavuttanut legitiimin aseman vesistöjen puolestapuhujana. Vesistöjen tilaan ovat tarttuneet myös maakunnan liiton virkamiehet, jotka ilahduttavasti tilaavat tutkimuksia, lukevat ja ymmärtävät ne, sekä pyrkivät kääntämään tulokset esimerkiksi kansalaisten huolista konkreettisiksi parannustoimiksi.
Maakuntahallinnon täysremontti on parhaillaan kiisteltävänä. Maakuntalain luonnoksen perusteluissa on hyviä tavoitteita kansalaisten osallistumisesta ja kestävästä kehityksestä. Uusien puitteiden myötä aika on sopiva paitsi uudenlaiselle ajattelulle myös sen toimeenpanolle. COREn idea on, että uusien käytäntöjen kautta erilaiset toimijat, kansalaiset mukaan lukien, voivat saada vesistöjen hallinnan kaltaisten mutkikkaiden ongelmien ratkaisemisessa itselleen mielekkään roolin ja olla halukkaita toimimaan rakentavasti ongelmien ratkaisemiseksi nyt ja jatkossa.
Miikka Salo & Maija Faehnle
Kuva: Ari Meriruoko / Ympäristöhallinnon kuvapankki
Lähteet
Möttönen, Sakari., Konttinen, Esa & Salo, Miikka. (2016) Ei vettä rantaa rakkaampaa – Asukkaiden arvioita Saarijärven reitin tilasta ja muutoksista. Keski-Suomen liitto. Sarja B 203. ISBN 978-951-594-487-0, sähköinen. Jyväskylä: Keski-Suomen liitto.
Kommentoi
Haluatko liittyä keskusteluun?Ole hyvä ja osallistu!